Sitä sun tätä elämästä

Tämä bloggaajan maailma on ihan uusi kokemus minulla. Olen tässä jo tovin miettinyt miten tätä elämää sais purettua niin että siitä olis hyötyy sekä ittelle että ehkä jopa muille. On tullut elämässä vastaan yhtä ja toista…paska parisuhde josta on maailman rakkaimmat ihmiset tuloksena…mun lapset. Tosta vois vaikka aloittaa….olen siis aikoinani aloittanut seurustelun ex-mieheni kanssa ihan teinivuosina. Olin rakastunut 15 vuotiaan intohimolla hänen parhaaseen kaveriin, vuotta itteäni vanhempia kun olivat ni en sit ollu hälle sillo sopiva ku he olivat jo amikses. 🙂 no tuli sweet 16 kesä ja sen vietinkin sitten ihan muualla kun kotikulmilla ja vielä itteeni 6 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän oli jotain ihan muuta mutta yli-innokas anoppikokelas säikäytti 16 kesäsen ja palasin takaisin kotiin ja se kesäsuhde loppui siihen. Amis alkoi ja jostain syystä päädyin yhteen nykyisen exsäni kanssa…me nimenomaan ajauduttiin vaan yhteen ilman suurta rakkautta. Sitä sitten jatkui pari vuotta ja tuli ikä täyteen. Yhtenä kosteana baari-iltana ajauduin yksiin tämän ensi-ihastukseni kanssa. Molemmat olivat humalassa mutta muistan kirkkaasti yhä tänäkin päivänä sen kemian joka meidän välillä kipinöi…ilta päättyi suudelmaan ja sanoihin meidän kuuluisi olla yhdessä. Sen kerran kun olen elämässäni ollut liian humalassa…siltä seisomalta olisin jättänyt poikaystäväni ja lähtenyt toisen matkaan mutta kadotin hänet baarin ihmispaljouteen…hän lähti armeijaan ja minä pelkurina jäin vanhaan suhteeseeni.  Olen nyt vasta vuosien jälkeen tajunut sen että pelkoni jäädä yksin sai minut jäämään suhteeseen joka oli lähes tuhota minut. Vuodet vieri ja lopulta sain esikoiseni ja sen jälkeen aloin pikkuhiljaa huomata viitteitä siitä miten mieheni alkoi muuttua. Lopulta päädyin vielä saamaan toisenkin lapsen hänen kanssaan, uskottelin itselleni että hän muuttuu….niin varmaan. No muuttuihan hän, entistä huonompaan suuntaan. Ajauduin sellaiseen tilanteeseen jossa minut erotettiin koko mieheni puoleisesta suvusta, kiellettiin puhumasta heille ja jätettiin kaikista juhlista ulkopuolelle, mitään mitä tein ei ollut oikein ja lopulta hän vielä rakastui veljensä vaimoon. Tajusin olevani naimisissa eräänlaisen narsistin kanssa. Lopulta vuosien jälkeen (lähes 20) keräsin rohkeuden ja lähdin pois suhteesta. Monta vuotta kärsineenä huonosta suhteesta itsetunto pakkasella ja huollettavana kaksi alakoululaista. Siitä alkoi helvetti joka piti sisällään monta itkuista iltaa ja huonoa kohtelua minua ja lapsia kohtaan. Aika oli rajua mutta sieltä on vaan yksi tie ja se on ylöspäin kun pohjalta ponnistaa. Säälipisteitä en oo koskaan kaivannu enkä kaipaa edelleenkään. Itteppä olin soppani keittänyt olemalla liian heikko aikoinaan jäämään yksin. Jälkeenpäin on selvinnyt ettei eksälläni ihan kaikki kunnossa ole, mutta se ei kosketa minua. Lapsiaan hän ei ole tavannut vuosiin ja se on oma valintansa.

No tosta voin joskus kertoa lisää. Se vei vuosia että löysin tavan käsitellä asiaa. Olin jo reilusti päälle kolmekymppinen 2 lapsen yh äiti jonka itsetunto olematon ja ystäväpiiriä ei ollu ollenkaan. Lähdin siitä sitten elämää rakentamaan uusiks…